File:Tankar, kaivo 1999 (RHO125016-141).tif

Suomi: sisällön kuvaus: Majakkayhteisö

Kokkolan edustalla sijaitsevalla Tankarin saarella on pitkät merenkulkuun, hylkeenpyyntiin ja kalastukseen liittyvät perinteet. Vuoden 1750 tienoilla Kokkolan porvarit rakennuttivat saarelle merimerkiksi kivikummelin. Kummeli oli korkeudeltaan 11 jalkaa ja sen huippumerkkinä oli 20 jalkaa korkean salon varaan asetettu tynnyri. Tankkarilla oli jo vuonna 1760 myös neljä porvarien palkkaamaa luotsia. Vuonna 1825 samaiset porvarit rakennuttivat kummelin viereen tunnusmajakan. Se oli nelisivuinen ja harjakattoinen puutorni, jonka huippumerkkeinä oli kaksi salkojen varaan asetettua tynnyriä. Kun Pohjanlahden merenkulkupiiri perustettiin vuonna 1849 lunasti valtio Tankarin merimerkit haltuunsa ja otti saaren luotsit palkkalistoilleen. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä luotsiaseman henkilökunta menehtyi hylkeenpyyntimatkalla, mutta sen toiminta jatkui jonkin ajan kuluttua uusien luotsien varassa. Vuoden 1888 majakkakomitea ehdotti, että Tankkarista uloimpana luoteessa sijaitsevalle luodolle rakennettaisiin valomajakka. Vaikea pääsyisen luodon sijasta majakka päätettiin kuitenkin rakentaa vanhan tunnusmajakan paikalle Tankariin. Vuoden 1888 alussa luotsilaitos tilasi helsinkiläiseltä Osbergin konepajalta rautaisen majakkatornin ja valolaitteet. Rautaelementit valmisti saksalainen alihankkija Carl Stemming & Co. Ne laivattiin saarelle ja Osbergin konepaja suoritti kokoamisen. Valolaitteiston (2. luokan Fresnell) teki pariisilainen Henry Lepauten tehdas. Lyhdyn petrolipoltin sytytettiin ensimmäisen kerran 15.10.1889. Majakkamestarille ja kolmelle majakanvartijalle rakennettiin asuin- ja talousrakennukset majakan juurelle. Henkilökunnalla oli hoidossaan myös lehmä ja he viljelivät mantereelta tuodusta mullasta kallionkoloihin valmistettuja peltotilkkuja. Vuonna 1903 saarelle hankittiin sumumerkinantolaitteisto, joka sijoitettiin omaan rakennukseensa majakkayhteisön viereen. Sakealla sumulla räjäytettiin myös dynamiittipanos, joka kymmenes minuutti. Sumumerkinanto koneisto korvattiin vuonna 1961 sähköisellä nautofonilla. Tankkarin majakka yhdistettiin vuonna 1974 valtakunnan sähköverkkoon, jolloin sen hoitohenkilöstö vähennettiin kahteen mieheen. Nykyisin majakka on automatisoitu ja majakanvartijat ovat poistuneet saarelta. Majakkahenkilökunnan tilat ovat siirtyneet Merenkulkulaitoksen virkistyskäyttöön. Tankkarin uusi luotsiasema valmistui vuonna 1975 ja siellä on edelleen toimiva luotsipäivystys. Osa luotseista työskentelee nykyisin kuitenkin Kokkolan satamasta, Ykspihlajasta käsin. Merenkulun virkamiesten lisäksi saarella on tiheä, lähinnä kalastajien ja luotsien jälkeläisten kesäkausina asuttama kyläyhteisö.

Tankarin majakka- ja luotsiyhteisö muodostaa monipuolisen ja yhtenäisen kokonaisuuden, joka erottuu selkeästi saaren muusta rakennuskannasta. Yhteensä 12:sta eri rakennuksesta koostuva virkatalojen ryhmä keskittyy saaren korkeimmalle kohdalle majakkatornin ympäristöön. Majakanvartijoiden rakennukset ryhmittyvät majakan itäpuolelle muodostaen suorakaiteen muotoisen ja suojaisan pihapiirin. Rakennusryhmän itäpuolella on lisäksi vanha luotsikasarmi ja useita metrejä korkea kivikummeli. Muutaman kymmenen metrin päässä Majakkatornin luoteispuolella on kookas sumusireenirakennus ja sitä vastapäätä sumusireeninhoitajan varastorakennus. Edelleen sumusireenirakennuksesta n. 40 m luoteeseen sijaitsee majakkayhteisön käytössä ollut pieni pajarakennus. Kaikki edellä mainitut puurakennukset on maalattu valkoisiksi ja niiden yksityiskohtia, kuten nurkkalautoja on korostettu ruskealla värillä. Lukuun ottamatta yhksittäisiä lehtipuita rakennusten ympäristö on säilynyt avoimena. Alueella risteilee myös jatkuvasta liikkumisesta kertovia polkuja. Rakennusryhmän pohjoispuolelta alkavat laakeat rantakalliot ja sen merellinen yhteys onkin edelleen varsin selkeä. Vuonna 1975 valmistunut, betoninen luotsiasema asettuu edellä kuvatun rakennusryhmän jatkoksi itään. Se ei kuitenkaan riko historiallista rakennuskompleksia vaan asettuu luontevasti sen kylkeen. Saaren itärannalla oleva, muusta virkamiesyhteisöstä hieman erillään oleva kutterisatama, voima-asemineen ja varastorakennuksineen muodostaa oman, uudempaa rakennusvaihetta edustavan kokonaisuuden.